Vuonna 2014..



Vuoden 2013 tapaan päätin koota 10 muistoa tältä vuodelta, jotka ovat jääneet päälisin puolin mieleeni hyvinä, huonoina, mahtavina, kamalina tai unohtumattomina. Vuosi 2013 oli henkisesti todella haastava vuosi, oli kaikennäköistä suhdesotkua, masennus nosti roimasti päätään, sekosin treenaamiseen niin että maailmassa ei ollut muuta, olin täysin solmussa tunteideni ja sosiaalisen elämäni kanssa, en yksinkertaisesti jaksanut uskoa, että minulle ikinä tapahtuisi mitään hyvää. Odotin siis paljon vuodelta 2014, eikä ihme, koska vuotta aikaisemmin oltiin niin pohjalla, että valoa ei näkynyt kyllä pilkahdustakaan tunnelin päästä. Vuosi onkin ollut monipuolinen ja todella onnistunut, eikä masennus ole saanut minua vieläkään nujerrettua, hähää!

 

1. Olen ratsastanut. Paljon.

 

 

Olipas mielikuvitukseton tähän alkuun, mutta tosiaan, olen ratsastanut todella paljon. Tänä vuonna ratsastus harrastuksenani täytti 11 vuotta onnea hei :D ja on saanut aivan uuden käsityksen harrastuksenani. Kesälle asti minulla oli vuokrahevonen, Tupla, jota kävin ratsastamassa n. kerran viikossa. Kesän alusta aina marraskuulle asti kävin muutaman kerran viikossa ratsastamassa serkkuni ponilla Denisellä. Lisäksi kaikki ratsastustunnit, estetunnit ja muut, on ratsastustunteja kerääntynyt tänä vuonna todella paljon. Tässä postauksessa tajusin mitä ratsastus minulle oikeasti merkitsee, ei se ole pelkästään harrastus, vaan se on elämäntapa. Kaikki nämä hevosten selässä vietetyt tunnit ovat vaikuttaneet siihen millainen minä olen, hyvine ja huonoine puolineen.

 

 

 

2. Pääsin kouluun.

 

Kouluun pääseminen oli minulle yksi merkittävimmistä saavutuksistani pitkiin aikoihin. Kouluunhaku oli aivan extempore, enkä todellisuudessa uskonut ikinä pääseväni tuohon kouluun, olihan hakijoita yli 400 ja 40 valittiin. Ihmetys olikin todella suuri kun kotiin kopsahti kirje, että minut on valittu opiskelemaan. Silloin päätin, että tätä en jätä kesken ja panostettava on niin paljon kuin suinkin pystyn. Toistaiseksi koulu on ollut raskasta ja varsinkin työssäoppiminen oli todella uuvuttavaa, mutta kyllä se on palkitsevaa kun saa tehtävistä hyviä numeroita ja hyvää palautetta. Harjoittelukin loppujenlopuksi sujui ihan mahtavasti, arvioinnissa sain työssäoppimisesta 2½ (maksimi on 3) ja näytöstä 3. Ja tehtävistäkin tullut sen verran hyviä numeroita, että itsestään voi olla todella tyytyväinen.

 

 

 

3. Nautin kesästä.
 

 

Kesä oli mahtava! Matkustelimme ympäri Suomea, en jaksanut stressata ja kerrankin vaan olin! Vaikka kesälomaa ei minulla ollutkaan, kerkesin silti viipeltää joka paikkaan ja olla koko ajan menossa. Kesä on Suomessa niin lyhyt, että kannattaa kyllä ottaa siitä ilo irti, murehtia asioita syksymmällä kun ulkonakin on pimeää ja kylmää. Kesät ovat oikeastaan aina olleet minulle jostain syystä vaikeita, vaikka aina olen kesistä nauttinut täysillä. Tänä kesänä en jaksanut ajatella koko asiaa ja olinkin hyväntuulisempi kuin pitkiin aikoihin.

 

 

4. Olen haaveillut.

 

Tänä vuonna olen haaveillut ja elänyt pitkiäkin pätkiä haaveilupilvessä, joka on taas kasvattanut minua ensinnäkin nauttimaan elämästä ja unelmoimaan. En edes muista milloin viimeksi olisin suunnitellut innoissani elämääni, miettinyt kaikkia ihania asioita mitä minulla on edessä ja nauttinut siitä hyvästä olosta mitä haaveilu minulle teettää. Kun elämässä ei ole mitään muuta kuin mustaa, synkkää ja ikävää, jää haaveilu ja tulevaisuuden suunnittelu vääjäämättä sivummalle. Joskus ajattelin, että ei minulla mitään tulevaisuutta ole, eihän minulle tapahdu mitään hyviä asioita. Kaikki ei tule sormia napsauttamalla, unelmien eteen pitää tehdä hirmuisesti töitä, jos haluaa niiden toteutuvan. Unelmia ei saa jäädä vain unelmoimaan, vaan myös toteuttaa jos on mahdollisuus.

 

 

 

5. Muutin Helsinkiin.

 

Tämä on asia joka kolautti maalaistyttöä totisesti. Olen 20 vuotta asunut Mäntsälässä, jossa ihmisiä on murto-osa jos vertaa Helsinkiin. Vaikka Mäntsälässä asuessani asuimmekin "lähiössä" rivitalossa, oli silti aikamoinen shokki muuttaa Helsinkiin, ihmispaljouteen ja vielä kerrostaloon! Tässä postaus liittyen juuri tähän Helsinkiin muuttoon, kohta vuoden helsinkiläisenä voisin kirjoittaa postauksen, jossa kerron vähän fiiliksiä tästä kaupunkilaistumisesta, mikä on ollut plussaa ja mikä miinusta. Paljonhan Helsingissä olen aikaa viettänyt, koska avopuolisoni on asunut koko elämänsä Helsingissä ja kun tutustuimme vuonna 2010 olenkin sen jälkeen viettänyt monen monta päivää Helsingissä. Joten ihan tuntemattomaan en sentään päätäni tunkenut, oli minulla jokin ennakkokäsitys siitä mitä tuleman pitää.

 

 

6. Olen käsitellyt masennustani.

 

Kun sairastuu sairauteen, oli se sitten mikä tahansa, pyrkii ihminen kieltämään asiaa. Niin minäkin kielsin, eihän minulla nyt mitään masennusta ole. Itseasiassa, silloin kun masennus oli pahimmillaan, jätin koko sairauden käsittelyn aivan toisaalle. Tänä vuonna olen punninnut itseäni ja ajatuksiani, jolloin olen huomannut voivani paremmin. Ajatusten käsittely on masennuspotilaalle todella tärkeää ja blogi onkin ollut tärkeänä portaalina ajatuksilleni ja sitä kautta aina parantumiseen. Vaikka välillä, viikoittainkin, on huonoja hetkiä, eivät nämä "huonot hetket" tunnu enää niin huonoilta kun vuosi tai pari vuotta sitten.

7. Olen kärsinyt väsymyksestä.

Päikkäreillä

Juuri muutama päivä sitten avopuolisoni kanssa mietittiin asiaa, siis sitä, kuinka olen ollut todella väsynyt koko vuoden. Väsymys on osana masennusta todella raastavaa, ja tuntuu ettei oikeastaan kukaan osaa ymmärtää tätä väsymystä. Joululoma on mennyt nukkuessa, sitä ennen joka päiväiseen rytmiin on kuulunut parin tunnin päiväunet sekä pitkät yöunet. Vuonna 2015 en aio antaa masennuksen lannistaa näin paljon, vaan aion tehdä asialle jotain! Jokainen kokee varmasti elämänsä aikana väsymystä tai loppuunpalamista, mutta niistä pitää vaan osata päästä irti ja jatkaa elämää, mahdollisimman energistä elämää!

8. Ostin ensimmäisen oman autoni

 

 

Tämä on yhtä aikaa todella mahtava asia, mutta myös asia, joka on tuonut harmaita hiuksia tullessaan enemmän kuin mikään ikinä! Edellinen autoni oli isäni vanha, uskollinen Volvo, joka päätti sanoa sopimuksensa irti viime kesänä. Monen tunnin kiertelyt autokaupoissa, rahatilanteiden pohtimiset ja kaikki muu vaikeutti totisesti auton hankkimista - koulu oli alkamassa ihan niillä näppäimillä ja tiesin jo etukäteen, että silloin tulisi olemaan vaikeaa rahojen kanssa. Joten mistäs sitten suht edullinen auto, edullisilla käyttökustannuksilla? Elokuussa lähdimme avopuolisoni ja hänen veljensä kanssa Kalajoelle Bimmerpartyihin ja ennen tänne lähtöä olimme katsoneet Oulussa olevan ihan kivan näköinen volkkari. Lauantai aamuna aikaisin lähdimme köröttelemään Ouluun ja sieltä tuliaisiksi tarttui mukaan Volkswagen Golf. Ihan ongelmatonta autonomistaminen ei ole ollut. A.) en ollut ottanut huomioon kauheita vakuutus ja veromaksuja. B.) Autostani kosahti turbo loka-marraskuussa ja vajaan kuukauden olinkin autoton (on huoleton, huoh) C.) KAIKKI MAKSAA! Mutta vaikka valitan, pidän kovasti tuosta punaisesta paholaisesta, enkä voisi kuvitella itseäni kuluttamaan junan tai metron penkkejä (tai pahimmassa tapauksessa molempien, hui).

 

9. Blogilla on ollut hiljainen vuosi

Varsinkin loppuvuosi. Innostuksen puutetta mielestäni ei ole puuttunut, mutta ajanpuutetta kyllä. Blogi on tästä joutunut eniten kärsimään. Yritän ensi vuonna löytää aikaa ja halua panostaa enemmän blogiin, kuviin ja blogin sisältöön, että saisin aikaiseksi sellaisen blogin, mitä kirjoitan innolla ja johon haluan panostaa. Valokuvaaminen on ollut todellinen päänvaiva, en jaksaisi siihen panostaa yhtään, mutta en myös pidä siitäkään, että kaikki postaukset ovat surkeilla kännykkäkuvilla varustettuja.

10. 2014

 

Vuosi on ollut kyllä outo, täynnä tärkeitä tapahtumia, kriisejä, masennusta, hauskanpitoa ja naurua, rakkautta ja kaipuuta, muutoksia ja sitä samaa vanhaa. Vuosi on ollut hyvä, mutta uskon, että vuodesta 2015 saadaan vielä parempi vuosi!


Ja eikun vuotta 2015 kohti, uudella tarmolla ja kujeilla. Rakkauden ja rohkeuden täyteistä, sekä ennen kaikkea onnellista uutta vuotta jokaiselle!