perjantai 15. elokuuta 2014

Eteenpäin, me mennään eteenpäin..


Olen todella onnellinen, että olen löytänyt tälläisen harrastuksen kuin ratsastus. Ilman sitä olisin hermoheikko kotirotta, joka pohtisi päänsä puhki pienimmistäkin ongelmista. Ratsastaessa todellakin unohtuu huolet ja murheet, työkiireetkin jäävät helposti huomioimatta. Tästä saan kiittää tätä mahtavaa tammaa, Deniseä. Tämä poni on muuttanut todellisesti käsitykseni ratsastuksesta, iloineen ja suruineen. Olenkin mahtavan tyytyväinen saadessani ratsastaa tälläisellä aarteella.

Denisen kanssa ei kaikki aina ole helppoa. Varsinkaan alkuaikoina. Oma ratsastustyylini ei mätsännyt yhtään Denisen tyyliin, jolloin tunnit olivat pelkkää juoksemista, itkua ja hampaiden kiristystä. Käynnissäkin jouduin olemaan todella varautunut, koskaan ei voinut tietää milloin neiti keksi pusikosta hyökkäävän alien lauman. Tänä kesänä kaikki jotenkin loksahti. Pysyin itse rauhallisena, istuin ja ratsastin Denisen opettamalla tavalla. Tajusin, että kaikki nämä kerrat olen ratsastanut aivan väärin! Tänä kesänä olen oppinut ratsastamaan Denisellä, mutta ennen kaikkea, olen oppinut paljon ratsastuksesta. Kaikki viat eivät ole hevosessa, suurin osa ovat ratsastajan virheitä. Löysin kaikki äärimmäiset virheet, joita olen Denisen kanssa tehnyt, sekä yrittänyt korjata niitä parhaani mukaan, ja tässä tulos:




Denise on monena kertana ollut rento, äärimmäisen miellyttämishaluinen ja helppo ratsastaa. En olisi voinut vielä vuosi sitten olettaa, että sen hetkisestä, vaikeasta (hmm, minähän se vaikea olin, luulin vian olevan ponissa) ja kipeästä hevosesta ei tekemälläkään saisi helppoa ratsastettavaa. Ja taas, väärin. Denise on herkkä, äärimmäisen herkkä ja tarkka siitä miten sitä ratsastetaan. Ennen en osannut ollenkaan istua kyydissä, vaan lähdin könöttämään eteenpäin, tästäpä vasta Denise sai tuulta purjeisiin. Denise oli reipas, joten luulin pohkeiden irroittamisen auttavan menoa, väärin. Luulin, että kaikki, mikä ei toiminut, riippui vain Denisestä. Olen pahoillani, vika oli minussa.


Olen oikea onnenmyyrä, kun olen saanut ratsastaa tälläisellä ponilla, joka on opettanut minulle enemmän ratsastuksesta, kuin mitä olen 11 vuoden ratsastajaurani aikana oppinut ainoaltakaan opettajalta. Väärinymmärryksistä voi seurata ongelmia, onneksi ratkaisut keksimme yhdessä ♥

Päästiin jopa hyppäämään viime perjantaina! Alkukankeuden jälkeen homma lähti etenemään todella kiitettävästi! On se vaan paras!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti