Viimeinen päivä koitti ja edelleen ratsuna Giltsi. Ilma oli todella kuuma ja kentälle päästyämme Giltsi oli jo aivan hikinen. Sen jaksaminen (sekä omani!) oli aika kortilla, ymmärtäähän sen kun oli se jokaisena päivänä hypännyt, ensin se oli Juulin alla ja kahtena vikana päivänä mun. Alkuun olikin vaikeaa saada eteenpäinpyrkimystä. Hiki valui norona meillä molemmilla. Hyppääminenkään ei sujunut samalla tasolla kuin muina päivinä, jonka laitan kyllä meillä molemmilla väsymyksen piikkiin. Harjoittelimme teitä, nopeita käännöksiä, lisäksi meillä oli muutama hieman erilainen este, kuten muuri ja trippeli. Meillä ei nuo askeleet oikein sopineet yksiin ja siksi muutamista hypyistä tulikin aika omituisia. Muuten olen Giltsiin todella tyytyväinen ja positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka mukava sillä on hypätä.
Loppuun yhteenveto näistä neljästä päivästä, olen todella tyytyväinen, saimme paljon uutta tietoa ja itsevarmuutta hyppäämiseen, sekä mikä parasta, meillä oli todella kivaa. Vielä vähän aikaa sitten ennen estetuntia olin niin jännittynyt, että suurinpiirtein oksensin. Nyt hyppäämisestä muodostui rutiini ja vaikka alkuun hyppäsinkin Nanskilla ja olin vähällä päätyä esteiden sekaan, en muodostanut siitä mitään pelkoa tai muuta, vaan reippaasti ja rohkeasti kohti uusia haasteita. Ihan turha jäädä makaamaan ja pelkäämään jos jotain nyt vain sattuisi, sit jos sattuu, niin sitten sattuu, ei kaikkea voi jäädä pelkäämään. Ja mitäänhän ei sattunut, *koputtaa puuta*. :)
Nyt väsyneenä kohti viikonlopun viettoa, jonka vietämmekin tutussa Kiihtelysvaarassa Joensuussa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti