Rankka viikko

 

Voi luoja kuinka on tehnyt mieli tulla kirjoittelemaan, mutta samalla hetkellä kun avaan blogin ja aloitan kirjoittamisen, pää lyö täysin tyhjää ja haluan vaan mennä tekemään ei mitään. Viime päivät ovat todella olleet rankkoja, sillä meillä potee kotona yksi masuvaivainen Chihuahua pentu. Ilari alkoi oksentaa tiistai yöllä ja oksensi koko yön. Istuin uskollisesti sen vieressä monta tuntia lattialla. Sain lääkäriin ajan klo 11:00 ja lähdettiin näyttäytymään. Toinen oli aivan ryytynyt ja ajattelin, että se on menoa nyt. Raukalla oli masu niin kipeä, että oikein ärisi kun eläinlääkäri koski siihen. Hän sanoi, että tuntee kuinka suoli on vähän pullistunut. Maalailin jo mielessäni kaiken maailman kauhukuvat ja itkin jo mielikuvaa siitä, ettei Ilari selviä.

 

"Never say goodbye,

because saying goodbye means going away,

and going away means forgetting"

-Peter Pan

 

Koska eläinlääkärissä ei ollut röntgeniä, ei voitu tukosta todeta. Saimme kotihoito-ohjeet ja mentiin katselemaan oloa. Ilari sai myös ihon alle oksennuksenestolääkkeen ja nestettä+vitamiinia, koska oli jo vähän kuivunut oksentelusta. Iltapäivä menikin makoillessa ja Ilari piristyikin jo hieman ja sai syötyä kanaa ja riisiä ilman oksentamista. Eläinlääkäri sanoi kuitenkin, jos oksentelee tai ei tee tarpeitaan, on hyvä käydä kuvissa. Yö meni ihan hyvin, ei oksennellut, mutta ei ole käynyt kakalla, joten 14:20 mennään uudelleen lääkäriin röntgen kuviin. Toivottavasti syy löydetään ja saadaan helpotettua pikku kaverin oloa!

 

Alkoi siinä itseäkin ahdistamaan aivan älyttömästi, kun toinen on selvästi kipeä, eikä itse voi oikein vaikuttaa asiaan. Olenkin ollut kovin itkuinen ja ahdistunut, murehtinut oikeastaan kaikesta mistä vaan voi. Ensi viikolla alkaa työharjoittelu ja siitäkin olen saanut itselleni kunnon paniikin kehiteltyä. Siihen päälle koulujutut, rahahuolet, Ilari ja kaikki muut asiat jotka tuntuvat kasaantuvan päälleni. Toivottavasti seuraava postaus olisi vähän iloisempi!