Ilarin toipumistarina

Assi on aina ollut todella terve koira, ei ole oikeastaan mitään isompaa ikinä ollut, joten oli todella järkyttävää kun meidän pikkuiselle tuli heti miltein henkeä uhkaava tila, kun hän on meillä muutaman kuukauden ollut. En todellakaan osannut kuvitella tälläistä, kun hän meille tuli. Ilarin sisko menehtyi taannoin traagisesti ja ajattelin jo hetken, että nyt se on meilläkin edessä.

"I know everythings happens for reason, 

But sometimes I wish I knew what that reason was."

7.4.2015 Tiistai
Heräsin yöllä siihen, kun kuulin outoa kakomista. Tämä tapahtui n. 2:00 aikaan yöllä. Ilari oksenti aivan sulaneen ruoan ja painui takaisin nukkumaan. Siivosin ja ajattelin, että eikai se tuosta enää oksenna ja menin itsekkin nukkumaan. Parin tunnin päästä sama kakominen alkoi. Nousin rivakasti ylös ja Ilari oksenti kellertävää nestettä ja vaahtoa. Silloin tajusin, että jotain on pielessä. Ilari oli kovin väsynyt ja menikin takaisin nukkumaan. Siitä lähtien etsin netistä kaikki tietoudet koirien oksennuksista ja kotihoito-ohjeista. Suurimmassa osassa sanottiin, että ei ole henkeä uhkaavaa. Mutta kun kyseessä on pentu ja vielä kääpiökoira, muuttui toinen ääni kellossa. Päivystykseen en katsonut, että olisi tarve lähteä, joten odottelin siihen saakka, että lähellä oleva eläinlääkäri asema aukeaa. Kuuden aikaan Ilari oksenti taas pari kertaa, mutta mitään ei ulos enää tullut. Nestettä se ei halunnut ollenkaan, yritin sormilla sitä tarjota. Jostain luin, että liotettu koiran oma ruoka voisi pysyä sisällä, joten liotin muutaman nappulan aivan höttöisiksi ja tarjosin Ilarille. Ei mennyt viittä minuuttiakaan kun ruoka lensi sulamattomana ulos.
8:00 eläinlääkäriaseman ajanvaraus alkoi ja sain Ilarille ajan 11:00. Nukuimme Ilarin kanssa muutaman tunnin ja lähdimme lääkäriin. Lääkärissä saimme tovin odotella, kunnes päästiin vastaanotolle. Ilari oli väsynyt, kiukkuinen ja selvästi kipeä. Ärisi eläinlääkärille, kun lääkäri koski Ilarin mahaan. ELL tunsi pullistuneen suolen ja epäili suolitukosta. Ensimmäistä kertaa Ilarille jouduttiin laittamaan kuonokoppa, kun oli niin äkäinen! Ilari oli alkanut jo kuivua, jolloin sai injektiona ihonalle nestettä ja vitamiinia sekä oksennuksenestolääkkeen. Ilarilla oli kuumetta hieman, 39.2. astetta. Saatiin ohjeeksi, että katsellaan oloa, jos oksentaa tai ei ulosta, täytyy mennä uudestaan jonnekkin missä on röntgen. Ruoaksi piti antaa keitettyä kanaa ja riisiä, n. teelusikallisen verran kerrallaan. Vettä tuli tarjota ja jos ei juo, täytyi kokeilla kanan keittoliemellä. Tämä oli todella hyvä vinkki, jos koira ei juo, anna esim. kanan keittolientä, Ilari ainakin tykkäsi todella paljon ja joikin todella hyvin. Ajattelin, että selviäisimme tällä.

8.4. 2015 Keskiviikko
Ilari voi jo paremmin, mutta kakkaa ei vain näkynyt eikä kuulunut. Söi hyvin kanaa, mutta riisistä ei tykännyt yhtään. Koska Ilari oli todella pirteä, päätin katsella sen oloa. Iltapäivällä klo: 14:20 lähdimme uudestaan lääkäriin. Lääkäri olikin todella mukava ja tutki Ilarin perusteellisesti. Hänkin tunsi hieman pullistumaa ja Ilari aristi mahaansa. Päätettiin ottaa röntgenkuvat. Onneksi Iltsu käyttäytyi siellä todella nätisti, vaikka röntgenissä en ollutkaan sen tukena. Odoteltiin ja odoteltiin. Pian lääkäri tuli taas juttelemaan. Hän ei nähnyt selvää vierasesinettä suolistossa, mutta suuren kaasukertymän, joka oli venyttänyt suolta. Hän ehdotti nesteytystä ja jos ei siitä lähde tukos, niin aamulla leikkaukseen. Päätimme kallistua ensin nesteytykseen. Kello 16:00 Ilari jäi eläinlääkäriin nesteytykseen ja ennen kahdeksaa haimme sen pois. Joten poitsu oli neljä tuntia tipassa.
ELL sanoi, että kaikki oli sujunut hyvin, Ilari oli nukkunut suurimman osan ajasta tyytyväisenä peiton alla. Siltä oli myös otettu verikokeet ja katsottu kaikki mahdollinen. Kaikki oli kuitenkin sillä saralla varsin kunnossa, arvot kohdillaan ja verenkuva hyvä. Ennen lähtöä, hoitaja laittoi Ilarille vielä "nestepatin" injektiona, tarkoituksena, että neste hiljalleen leviää ihon alle ympäri kehoa. Hän sanoi, että Iltsu oli jo päässyt aikalailla kuivumaan. Lähdimme kotia kohti.
Olin jo lievästi sanottuna epätoivoinen ja päätinkin valvoa tuonne yli kahdentoista, jos nesteytys alkaisi vaikuttaa suolistossa. Kello löi kaksitoista ja melkein samalla hetkellä Ilari teki kakan! Olin niin onnellinen ja halailin Iltsua, toinen varmaan ihmetteli, että mitäs kummallista tuossa nyt oli.

9.4.2015 Torstai
Ilarilla toimi aamullakin maha, tosin oli todella löysällä. Soitimme vielä eläinlääkärille ja hän oli todella mielissään, että maha alkoi toimimaan nesteytyksen johdosta. Hän suositteli hakemaan apteekista ripulilääkettä, mikäli ripuli jatkuu.

 Maha kuitenkin tasoittui nopeasti ja uloste on ollut normaalia ja kiinteää. Normaalisti olen antanut nappulat liottamattomina naudan jauhelihan kera, mutta vielä nyt viikon jälkeenkin olen liottanut nappulat ja jättänyt niiden kanssa vähän vettä. Jauhelihaa en ole tarjonnut, mutta keitettyä kanaa vieläkin.

Vieläkään ei tiedetä, mikä Ilarin suolistossa oli, vai oliko mitään ihmeellistä, mutta nesteytys oli välttämätön, sillä jos kaasun olisi vain antanut olla suolistossa, olisi pahimmassa tapauksessa suoli voinut revetä. Ilari on myös kovin ahne ruokansa suhteen, hotkaisee ruoan heti, jolloin teinkin sitä, että annan muutaman nappulan kerrallaan. Nykyisin kun liotan ruoan, ei Ilari pääse hotkimaan vaan syö maltillisesti ruokansa. Yksi epäilys on luun syömisessä. Mäntsälässä Ilari söi Assin vanhaa luuta ja äiti epäili, että oli saanut siitä jotain irti. Nykyään kiinnitän paljon enemmän huomiota siihen mitä ja minkälaisia ruokia ja herkkuja annan sille. Lenkilläkin Ilari tuppaa napsimaan kaiken suuhunsa, kivineen päivineen. Olenkin miettinyt sellaisen pehmeän kuonokopan ostamista, juuri lenkeille, ettei pääsisi kaikkea syömään.

 Ilari toipui nopeasti ja nyt vatsa toimii aivan normaalisti. Selvittiin kuitenkin aika vähällä, kun miettii mitä olisi vaatinut, jos edessä olisikin ollut leikkaus. Vaikka Ilari onkin ollut meillä vain vähän aikaa, en olisi millään kestänyt sitä menetystä, jos pahin mahdollinen olisi käynyt. Saan olla hyvin kiitollinen, että pikku koirani henki säästyi ja oikealla hoidolla hänet saatiin kuntoon. Uskon, että meillä on monia yhteisiä, ihania vuosia edessä! <3