21 vuotta

Kirjoitin tekstin, joka käsitteli asiaa vanhemisesta, synttäreistä, jossa kuulostin onnettomalta ihmisriekaleelta, joka ei ole onnistunut missään tai saanut mitään aikaiseksi. Ihmiseltä, joka ei ole mihinkään tyytyväinen, löytyy aina joku asia mistä valittaa, synkistellä ja masentua. Mitä järkeä kirjoittaa koko ajan olevansa tyytymätön johonkin, että ei olisi saanut mitään aikaan tai ei olisi minkään arvoinen? Jokainen on niin vanha miltä itsestä tuntuu, ilman numeroita ja laskemista. Tärkeintä on pysyä tässä hetkessä, toteuttaen tämän hetken asioita ja nauttia niistä. Haaveilu on tervettä ja tärkeää, mutta haaveisiin ei saa hukkua. Kyllä niidenkin aika joskus tulee!

Miksi haluaisin kirjoituksillani kuulostaa katkeralta parikymppiseltä, jolla oikeasti on vielä kaikki edessä? En minä ole katkera. Haluan olla onnellinen ja tyytyväinen päätöksiini mitä teen. Ennen kaikkea, minun pitää seistä itseni takana, jos haluan jotain, olen valmis tekemään töitä sen eteen. Pidettävä kiinni unelmien rippeistä ja toteuttaa sellaista elämää joka päivä, mitä haluan elää. En halua elää kenenkään muun elämää, vaan omaani.

21 vuotta tuntuu kieltämättä melko pitkältä ajalta, mutta on siihen mahtunutkin paljon kaikenlaista! Mm:

12 vuotta ratsastusta.

 

 

4 eri ammattikoulun aloittamista ja kolmen lopettamista.

  

5 vuotta yhdessä oloa rakkaan avopuolison kanssa.

 

Yli vuoden Helsingissä asumista.

 

 

Nuoruusvuosien kriisejä.

 

 

Hiljaista vanhenemista.

 

 

Uusia tuulia, vanhoja seikkailuita.

 

 

Paljon tärkeitä ihmisiä ympärillä ♥ 

 

 

Ei vanheneminen ole aina huono juttu, elämässä pitää mennä eteenpäin, nähdä ja kokea uusia asioita. Se, miten vanhenemme, on jokaisen oma päätös - voit olla katkera jokaisesta menetetystä vuodesta, tai voit olla toiveikas seuraavien vuosien varalle. Koskaan ei voi tietää milloin unelmat käyvät toteen!

Synttärisuunnitelmia ei oikeastaan ole, ajatuksena olisi joku kakku leipoa pitkästä aikaa. Ja onhan synttäreihin vielä 11 päivää aikaa :)