Tuskaista leipomista

Mikä voi olla ärsyttävämpää kuin kiireessä leipominen ja se että huomaa kaiken mitä tekee menevän pieleen? Olin kyllä eilen hermoromahduksen partaalla kun ei meinannut mikään onnistua. Synttäreiden "kunniaksi" tein töihin sekä kotiin kakut, ja töihin menevä kakku piti siis koristeita vaille saada eilen valmiiksi. No ainut yllätys oli se, että kerrankin pohjat onnistuivat! Seuraava haaste olikin sitten mousse. Tähän työkakkuun tein valkosuklaamoussen ja lakkahilloa (lakkahilloa en siis itse tehnyt), mikä on osoittautunut klassikoksi. Mousse ennen hyytymistä näytti parhaalta mahdolliselta, oli todella tasaista ja hyvää. Sitten ongelmat alkoivat.

Aloin täyttää kakkua ja laitoin reippaasti moussea, kun pieneen (18cm halkaisijalta) kakkuun tein vain yhden täytevälin. Mousse alkoi tursuamaan, mitä osasinkin olettaa. Puolet moussesta jonka laitoin kakun väliin, lensivät kuin leppäkerttu roskiin. Kelmutin kakun ja laitoin hyytymään. Hyytymisen jälkeen otin kakun sisälle ja kakun päällä ollut kippo (suojana) valahti tietysti kakun päälle ja näin ollen litisti kakun niin että kakusta tuli kalteva kuin pisantorni ja loputkin täytteet valuivat ulos. Ilmeisesti kuitenkin sain edes vähän valkosuklaata jäämään kakkuun.

Yritin parhaani mukaan lukuisten kirosanojen kanssa paikkailla tilannetta ja aloin levittämään sokerikreemiä kakun päälle. Totta kai kreemi tarrasi tursuneeseen täytteeseen eikä levittynyt tasaisesti ympäri kakkua. Näin ollen sokerimassan levityskään ei mennyt niinkuin Strömsössä. Ensinnäkin, massa oli todella tuore (jos näin voi massasta sanoa) ja tarvitsi todella paljon tomusokeria, ja siitä huolimatta kolme kertaa tarrasi kiinni alustaan. Neljä kertaa jouduin massan kaulitsemaan ja tottakai massa oli ottanut punaista väriä alustasta, jossa olin aikaisemmin punaiset ruusut tehnyt. Massan sain kuin sainkin kakun päälle ja tällä välin oli massa reunasta revennyt jo miljooniin osiin. Tässä vaiheessa voi sanoa että ei ollut mitään enää tehtävissä :D Repeilevää ja ruttuista reunaa yritin paikkailla, tuloksetta. Tässä vaiheessa olin jo valmis heittämään kakun seinään, mutta päätin vielä kokeilla yhtä juttua.

Nimittäin hopeasuihketta! Joka oli taas virhe. Suuri virhe. Tietenkään ei hopeasuihke levittynyt tasaisesti, teki repeämistä vielä kauheamman näköisiä ja suihke levisi joka paikkaan. Jopa kännykkäni, mikä oli toisella pöydällä, oli aivan hopeasuihkeessa. Kyllä siinä meinasi itku tulla.

Tänä aamuna heräsin ajoissa koristelemaan kakun. Päälliseen olen todella tyytyväinen, ruusut asettuivat kivasti, mutta reuna on jotain kammottavaa. No toivottavasti edes maistuu hyvälle, vaikka tuskin siellä on enää mitään valkosuklaamoussea jäljellä ;) Postaus tulossa toisesta kakusta, joka jää kotiin, kunhan saan sen tehtyä. Tälläistä tänään aina ei voi onnistua, ei edes joka kerta!