Rakas päiväkirja, tänään keskityn siihen et saan ilmaa ja illal olee hiljaa..

"Mä venaan jokaista vaikeet aamu, joka ikinen ilta ja pidän niist viel kirjaa.."

Tällästä tällä kertaa, olen jo vuosien ajan pitänyt päiväkirjaa ja ajattelin julkaista postauksen paljastaen vähän päiväkirjojen sisältöä. Suurinosa päiväkirjoista käsittelee hevosia ja ratsastusta mutta on paljon ahdistusta ja pahaa oloa. (Kaikki nimet on muutettu)

26.7.2011

"Joo o ihan kauheeta ilman Jullea, tuntuu kun kuolisin millä sekunnilla tahansa.. En vaan oikeesti jaksa. Sit helpottaa kun päästään muuttamaan sinne Ronin kämppään. Oon oikeesti ihan sika huonona. En jaksais ees nukkuu siks syön niitä pillereitä.. No joo illal käytiin äitin kanssa lenkillä. Se sano et on hyvä olla vähän erossa mut p*skan v*tut.."

"Olen odottanut ja odottanut, olen odottanut jotakuta niin kauan, niin ketäköhän? En muista mutta minun kuuluu odottaa. Minä odotin jo silloin, minä odotin jotakuta. Alusta saakka minä olen odottanut, jokaikinen päivä. Odotin ja odotin, mutta kukaan ei tullut. Odotin yksin kylmässä, odotin ja odotin. Viimein lakkasin odottamasta, päätin lähteä liikkeelle. Yritin löytää sitä jotakuta, mutta en onnistunut. Se jota odotin ei tullut, mutta sen sijaan joku toinen ilmestyi.." Sydäntäsärkevä kohtaus Digimonissa.

30.5.2012 Dear Diary!

"Elämäni on ihan solmussa. Sitä on vaikea selittää, minulla on vaikea masenus. Menin psykologille kerran viikossa ja se auttoi. Nyt minun täytyi lopettaa se. Hän luulee että voin paremmin nyt.. Oh come on.. Olenko nyt tarpeeksi vahva käsittelemään tätä asiaa ihan yksin? Myöskin tunnen syylisyyttä kun en ole käynyt koulussa.. Olen iso luuseri. On vain purtava hammasta yhteen ja yritettävä selviytyä."

3.1.2013 Uuden elämän alku, niin sanotaan..

"Emmä tiedä meneekö mulla yhtään paremmin kuin kesällä. Löysin kyllä mieleisen työelämävalmennus-paikan, ilman sitä en olisi varmaan enää tässä.. Se on ihana työpaikka, siellä tunnen olevani elossa edes hetkellisesti. Kotona ei mene niin hyvin. Me riidellään Jullen kanssa ihan koko ajan , sanoin sille jo et jos tää ei muutu niin ei ole muuta vaihtoehtoa kun että pistetään poikki. Oon niin kyllästynyt elämiseen, jaksan jatkaa ainoastaan lääkkeidem voimalla. En jaksais alottaa mitään koulua tai mitään. Voi kun olis tullut se maailmanloppu nii ei ois tarvinnu miettii tälläsiä. Julle ei edes yritä ymmärtää miltä musta tuntuu kun kaikki p*ska rysähtää niskaan.

Jatkoa seuraa, pysykää taajuuksilla..!