Hah, voiko ihmisellä oikeasti olla kakskymppisen kriisi? No mulla joka tapauksessa on. 20 on vaan niin helkutin iso luku, ja tunnen itseni äärimmäisen vanhaksi. Kadulla kävelee nuoria tyttöjä vastaan, ja mua ihan hävettää kun oon näin vanha. Vaikka mulle sanotaan että näytän nuoremmalta kuin kakskymppiseltä, se nyt ei lohduta yhtään. Kohta elän jo kolmatta kymmenettä, huhhuh.
Synttärini ovat 2 päivän päästä, eli 22.2. Ahdistaa, itkettää, masentaa. Ja samalla naurattaa :D Toisaalta mietin ettei tuo ole vielä ikä eikä mikään, toisaalta mietin kuinka saamaton olen ollut. Toisilla on parikymppisenä jo koulut käyty, tutkinnot, omat kodit ja perheet, lapset jo hankittuina ja keskitytään arjen pyörittämiseen. Mulla taas ei ole kouluja käyty, jotka ovat vielä edessä, ei lapsia eikä oikeastaan sujuvaa arkea. Kun en vain tiedä mitä haluan.
Katsoin eilen "Jutan puolenvuoden superdietit" ja siinä oli nainen, joka oli 21 vuotias, jolla oli jo kaksi lasta! Turhauttaa, olen aina sanonut että lapset teen nuorena, mutta yhtäkkiä tunnenkin itseni jo nyt älyttömän vanhaksi. Tuntuu että koko elämä on jo mennyt menojaan ennen kuin on ehtinyt alkaakkaan.
Jos joku ei tiedä, niin olen hulluna lapsiin. Rakastan lapsia, niiden kanssa touhumista ja ihan oikeasti en ole vielä törmännyt lapseen joka ei olisi saanut minua hymyilemään. Kun oltiin reissussa päästiin seuraamaan suurperheen arkea, täytyy sanoa että se olisi kyllä unelma. Lapset ovat niin huolettomia, energisiä, kiukuttelijoita ja kertakaikkiaan suloisia. Odotan innolla kun oman pikkuisen saa joskus syliin :)
Ahdistaa jopa se että tarvitsee itsensä kunniaksi tehdä kakkuja. Ei vanhenemisessa ole mitään hienoa, en tajua miksi sitä pitäisi niin kovin juhlia. Toisaalta, rakastan kakkujen tekoa, ja kun pienikin aihe löytyy niin täytyyhän siihen tarttua :D Eli kakkupostauksia, synttäripostauksia, kuvapostauksia, kaikkia tulossa! Nyt oli vuorossa tälläinen "itken, valivali"-postaus. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti