Ensimmäiset lävistykseni olivat korvakorut jotka sain ottaa 7 vuotiaana. Se oli jännittävää ja samalla todella kivaa, olin ensimmäisiä meidän luokkalaisia joilla oli korvikset! Vähän se nippasi mutta olin ylpeä koruistani. Kesällä ne tietysti mätivät, vaikken edes ottanut mätäkuukautena, huoh.
Seuraava lävistys oli muistaakseni vasempaan korvaan toinen koru, ja siitä eteenpäin niitä onkin tullut tasaiseen tahtiin vasemmalla nyt neljä ja oikealla kolme (tarkoituksena ottaa vielä neljäs). Korviksia venyttämään taisin innostua vuonna 2011 ja tällä hetkellä onkin tilanne että oikealla 8mm (venytän ehkä 10mm mutta se on sitten ihan maksimi) sekä vasemmalla 6mm.
Ensimmäistä muualle ottaamaani lävistystä mietin todella kauan, en ollut oikein varma millaisen haluisin. Ystävälläni oli ns. Monroe lävistys eli vasemmassa ylähuulessa ja kadehdin sitä paljon mutta en halunnut täysin samanlaista ottaa. Päädyin siis Madonna läväriin eli oikeaan ylähuuleen. Tämän lävärin otin v.2010 ja samainen läväri minulla on edelleen, siitä on tullut osa omaa persoonaa.
Samana syksynä oli hinku saada toinen läväri. Mietin oikeaa alahuulta (mietin sitä edelleen ;)) mutta päädyin kuitenkin napakoruun. Se oli kivuton verrattuna madonnaan, mutta junamatkan aikana läväri alkoi vuotaa ja lopputulos olikin että paita oli ihan veressä. Kun aloin putsaamaan korua, oli laastariin tarrautunut verihyytelöä, ja totta kai pyörryin :D Lisäksi koru oli asennusvaiheessa lävistetty vinoon ja sitä se on edelleenkin :(
Viimeisin tämän hetken lävärin otin syksyllä 2011, nimittäin kielikorun. Voi sitä ihanaa tuskaa kun jopa nieleminen sattui. Muutamat päivät menivätkin sitten sönkätessä. Kielikorun kanssa on eniten ollut pulmia, milloin korut kateissa ja läväri on uhannut mennä umpeen jne.
Nyt olisi hinku taas hankkia läväri, se taitaapi olla alahuuleen tai jopa skin diver vaikkapa niskaan. Katsellaan nyt, lisäksi tatuointi rintamalla saattaa piakoin tapahtua jotain mutta pysytään kuulolla ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti