Lauantaina (14.9.) meillä oli taas tavalliseen tapaan ratsastustunti, jonne lähdin jo valmiiksi surkein/kiukkuisin/masentunein mielin. Tunnilla oli ryhmämme "perushepat" ja ajattelin kokeilla Pilkkua taas pitkästä aikaa. Pilkulla en ole sen sikailujen jälkeen ratsastanutkaan, ja tamma on muuttunut aina vain parempaan suuntaan.
 |
| Legendaarinen Pilkku-kuva :) |
Alkutunti meni ihan, no ihan ok:sti, Pilkku oli tahmea taipumaan ja kulki pelkkänä pötkönä. Alkutunnista teimme paljon kolmikaarista kiemurauraa ja pysähdyksiä. Tämän tehtävän pitäisi saada hevoset kuulolle: kokoajan vaihtuva suunta sekä asetus ja taivutus + pysähdykset mitä teimme kaarien välissä. Mutta ei, Pilkku kinasi ohjan kanssa vastaan ja pohkeeni eivät kohdanneet Pilkun kylkiä.
Eikä tässä vielä kaikki, koko ratsastukseni perusta on pielessä! Sain huomautusta:
a.) Käsistäni (jotka ovat liian alhaalla, vaakatasossa)
b.) Ryhdistäni (joka on taas alkanut muistuttamaan Notre Damen Kellonsoittajaa)
c.) Kyljistäni (jotka ovat jotenkin kierot, en tiedä kun ei asia minulle oikein selvinnyt :D)
d.) jaloista (jotka ovat liian "kaukana" kyljistä, eivätkä toimi ollenkaan)
e.) kantapäistä (jotka ovat liian alhaalla?)
f.) Katseesta (joka on pitkin hevosen harjaa eikä kohti menosuuntaa)
Tuossa nyt muutama asia, lisäksi pohkeenväistöni oli kuulemma kamalaa, laukka latteaa, ravi jäi osittain liian hitaaksi ja tahdittomaksi ja pysähdykset eivät onnistuneet tasajaloille ja pidennys oli liian lyhyt. Täytyy myöntää, että tunnin jälkeen oli äärettömän huonot fiilikset. Mietin jopa lopettaisinko koko harrastuksen. Kesän jälkeen ei ole millään tunnilla onnistunut mikään, enkä todellakaan motivoidu pelkästä huonosta palautteesta. Tuollakaan tunnilla en saanut ainuttakaan kehua.
Motivaatio on vähän kadoksissa, tuntuu että pitäisi päästä useamminkin viikossa ratsastamaan, jos into ja "taistelutahto" vähän palautuisivat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti